Isä meidän -oheismateriaali

Sivu | 1 | 2 | 3 |

Pyrkiminen rakentavaan vuorovaikutukseen ei ole helppoa ja vaatii jatkuvaa omien ajatusten sekä toiminnan analysointia. Halu muutokseen antaa kuitenkin voimavaroja. Läheinen joutuu opettelemaan puhumaan asioista oikeilla nimillä sekä käyttäytymään niin, ettei juomista mahdollisteta. Sen sijaan, että asia yritetään ohittaa sanomalla esimerkiksi "äiti on pikkuisen ärtynyt" tai "isi taitaa olla hiukan väsynyt", läheinen voi ilmaista suoraan, että "olet humalassa". ". minä olen vuoden verran tässä sulle sanonut, että sinä et meillä juo. sinä olit ryyppäämässä silloin kun vauva syntyi." (Anne) Välittämiseen liittyy myös asioiden hyväksyminen. Syyllisyydentunteet saattavat tuottaa kielteistä sisäistä puhetta: ihmisen psykologisiin, kognitiivisiin prosesseihin kuuluu käydä sisäistä keskustelua itsensä kanssa. "En ole yrittänyt tarpeeksi, vikaa on minussakin." Niin läheinen jatkaa yrittämistä, joustamista, hyvittelyä tai ymmärtämistä.

Riittävän avun turvaaminen läheiselle on tärkeää. Elämä alkoholistin rinnalla on epävarmaa, huolen ja pelon sekaista: koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi on odotettavissa. Esimerkiksi ulkopuolisen keskusteluavun tai vertaistuen voimalla on mahdollisuus jaksaa elää arkea päihdeongelmaisen henkilön vierellä. ". kun sinä olit tuolla räkytit mulle pihalla, niin minusta tuntui, että minä en jaksa."(Anne) Kuten mietelause toteaa: "jos me huolehdimme liiaksi muista, voimme estää heitä tuntemasta tuskaa ja siten viivyttää heitä etsimästä apua, jota he tarvitsevat."

Koskettavaa ja todellista tarinaa katsoessa mieleen nousee monia läheisen elämään liittyviä kysymyksiä: miten läheinen itse voi, mistä löytyy voimavaroja huolehtia sairastuneesta vanhemmasta? onko läheisellä itsellään mahdollisuutta purkaa tai jakaa taakkaansa muiden perheenjäsenten tai ystävien kanssa? miten muut sisarukset suhtautuvat tilanteeseen? pyrkiikö läheinen kontrolloimaan alkoholistin käytöstä ja tekemisiä? miten läheisen oma perhe-elämä voi? pystyykö hän elämään normaalia arkea itselle tärkeiden ihmisten kanssa? arvostaako vanhempi muun perheen vaivannäköä, jopa uhrauksia? kunnioittaako juomisen kanssa kamppaileva sovittuja pelisääntöjä? onko raittius alkoholistille tavoiteltu päämäärä? onko perheessä kaikilla tilaa olla oma itsensä sekä elää itselleen mielekästä ja onnellista elämää? ". minä varmaan rakastan sinua ja sinun lastasi ja sinä tiiät sen. (Isä)

- Marinella Pulli

Kirjallisuus

Söderling, Lars 1995: Alkoholismin aakkoset
Myllyhoitoyhdistys ry: Hellittäminen (moniste)
Salaspuro, Mikko, Kiianmaa, Kalervo, Seppä, Kaija (toim.) 2003: Päihdelääketiede
Taitto, Annikka 2006: Päihdeperhe lapsen näkökulmasta
Taitto, Annikka 2002: Huomaa lapsi - päihdeongelma perheessä
Meyers, Robert J. & Wolfe, Brenda L. 2007: Rakkaasta raitis
Christensen, Linda & DeVol Philipe E. 1993: Peruskoulun oppilaiden tukiohjelmat - strategia, periaatteet ja menettelytavat
Pantsu, P. & Saarelainen, R. 2000: Yhteistyö päihdeasiakkaan omaisen kanssa. Tiimi 1/2000. Osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi/arkisto/2000/100/omainen.html
Uskallan olla minä -työkaluja alkoholiperheiden nuorille 2006.
Itäpuisto, Maritta 2001: Pullon varjosta valoon - vanhempien alkoholinkäytöstä kärsineiden selviytymistarinoita.
Ackerman, Robert J. 1991: Lapsuus lasin varjossa.

Sivu | 1 | 2 | 3 |