Isä meidän -oheismateriaali

Sivu | 1 | 2 | 3 |

Päihdeongelmaisen perheen lapsella on aikuisena riski saada ongelmia, jotka liittyvät kontrolliin, vastuuseen, identiteettiin, tunteiden ilmaisuun, mielenterveyteen, päihteiden käyttöön tai läheisiin ihmissuhteisiin. Alkoholistiperheen lapsi saattaa joutua salailemaan asioita, elämään epätietoisuudessa toisen vanhemman ylisuojellessa häntä tai pettymään annettuihin lupauksiin. Hän saattaa purkaa pahaa oloa esimerkiksi erilaisten roolien avulla, kuten esiintymällä koulussa luokan pellenä tai olemalla ylisuorittaja.

Myös ympäristö asettaa omat paineensa päihdeongelmaisen vanhemman kanssa elävälle lapselle. Hän saattaa saada osakseen raskastakin arvostelua tai syrjintää. Lapsi kuitenkin rakastaa sairastunutta isää tai äitiä, ja on lojaali häntä kohtaan. On myös syytä muistaa, että jokaisen perheen tilanne on erilainen ja päihteiden käytön vaikutus lapseen yksilöllinen riippuen esimerkiksi hänen iästään ja mahdollisuudestaan luoda kodin ulkopuolisia ihmissuhteita vaikkapa harrastusten kautta. Omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista olisi yritettävä huolehtia rankkojen elämänkokemusten keskellä. ". Minä olen tasan tarkkaan tottunut siihen 26 vuoden aikana, että sinä juot ja sinä petät joka ikisen lupauksen, mitä elämäs aikana teet." (Anne)

Alkoholismi on sairaus, josta voi toipua, muttei koskaan parantua. Läheisen ei ole mahdollista yksin saada alkoholismiin tai muuhun päihderiippuvuuteen sairastunutta omaistaan tervehtymään, vaikka osoittaisi välittävänsä hänestä. Välittäminen onkin sen voimattomuuden myöntämistä, että lopputulos ei ole yksin läheisen vallassa. Alkoholismi on sairaus, johon liittyy voimakas kielto. Asioita selitellään parhain päin, alkoholisti myös valehtelee usein. Totuuden ja valheen raja hämärtyy. Juova ihminen suhtautuu kaikkein voimakkaimmin kaikkein läheisimpien ihmisten toimintaan ja ajatuksiin. Hän yrittää peitellä juomistaan esimerkiksi piilottamalla viinapulloja mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Syitä juomiselle löytyy aina - kaverin synttärit, huono työpäivä, epäonnistunut loma - , ja liiallisesta alkoholin käytöstä aiheutuvat haitatkin laitetaan helposti muiden syyksi. Kriisin keskellä elävän lähimmäisen välittäminen ja kärsivällisyys joutuu koetukselle. Alkoholisti on hyvin itsekeskeinen, hän huolehtii vain itsestään. Empaattisuus katoaa, ja tilalle saattaa tulla jopa aggressiivista käytöstä, jos alkoholistille huomautetaan liiallisesta juomisesta. Mitä huonommin alkoholisti hallitsee elämäänsä, sitä enemmän hän tarvitsee syntipukkia. ". oon vähän alamaissa. elämä on menny perseelleen." (Isä)

Läheisiä helpottaa usein se ajatus, että juominen on ongelmaisen valinta. Hän valitsee, vaikka ei vielä osaisi valita muuta kuin juomisen, ja on vastuussa siitä. Omaisten on tehtävä omat valintansa suhteessa ongelmaisen valintoihin. Jokaisen on kohdallaan mietittävä, mitä itselle merkitsee, jos jatkaa alkoholistin rinnalla elämistä. Läheisen on määriteltävä oman onnellisuutensa rajat, ja selvitettävä, millaisen elämän hän itse haluaa. Välittäminen ei ole yritystä muuttaa tai syyttää toista: jokainen voi muuttaa ainoastaan itseään. Kenenkään ei tarvitse ansaita onneaan kärsimällä. Kun läheinen on tehnyt kaikkensa, energia kannattaa suunnata omaan itseen sekä muihin perheenjäseniin. Jokaisella on oikeus elää elämäänsä ilman pelkoa, vihaa tai alkoholia. ". minä haluan elää tämän loppu elämäni, niin kuin ite haluan." (Isä)

Alkoholi muuttaa mielialaa, tunteita sekä käyttäytymistä. Kovaääninen keskustelu päihtyneen kanssa voi helpottaa omia paineita, mutta toivottua hyötyä siitä ei ole. Humalainen ei välttämättä edes muista myöhemmin koko keskustelua. Huutaminen tai nalkutus, jotka luonnollisesti pyrkivät esiin pahan olon tai suuttumuksen myötä, eivät ole oikea ja rakentava tapa lähestyä sairasta ihmistä. Alkoholistille voi kertoa asiallisesti, mutta tiukasti, omista tunteista. Asiat kannattaa yleensäkin ilmaista positiivisten sanojen avulla, kuten esimerkiksi " Nautin seurastasi, kun olet selvin päin". Läheinen voi suunnitella lisäksi selvän päivän palkitsemista. Sillä tarkoitetaan itseluottamusta nostavaa vuorovaikutusta, "pienten onnenkantamoisten" esille tuomista, yhteisen kivan etsimistä, kauniin aamun huomioimista tai onnellisista hetkistä puhumista. ". meillä on hyviäkin uutisia, meille taitaa Jannen kanssa tulla vauva." (Anne)

Monille puolisoille hyvän puhuminen on yllättävän vaikea paikka. He pelkäävät, että jos toista kiittää, niin juominen vain villiintyy. Pelottelutekniikkaan uskotaan lujasti, olipa siitä hyötyä tai ei.
Dokumentissa Annen ja Markku -isän yhteiset hetket antavat esimerkin hyvästä läheisen ja alkoholistin kohtaamisesta. Isä ja tytär kalastavat ja tekevät puutarhatöitä yhdessä. Samalla heille tarjoutuu tilaisuuksia luontevaan vuorovaikutukseen. Yhteinen tekeminen vahvistaa alkoholistin itsetuntoa, joka on usein heikko. Hellittäminen (oikeanlainen välittäminen) ei merkitse välittämisestä luopumista, vaan sitä, ettei voi tehdä asioita toisen puolesta. Välittäminen ei myöskään tarkoita läheisen hylkäämistä, vaan sen käsittämistä, ettei voi kontrolloida toista. ".se on täys mahdoton yhdistelmä, että sinä asut täällä ja käyt dokaamassa." (Anne)

→ seuraavalle sivulle

Sivu | 1 | 2 | 3 |