Isä meidän -oheismateriaali

Sivu | 1 | 2 | 3 |

Läsnäolo

Useissa alkoholistiperheissä lapset jäävät liian vähälle huomiolle, koska juomiselta ei ehditä keskittyä tarpeeksi lapsiin. Lapsien lähellä oleva alkoholistivanhempi voi pystyä huolehtimaan lapsen perustarpeista ja valvonnasta, mutta kokonaan toinen asia on todellinen läsnäolo. Humalassa oleva vanhempi ei pysty antamaan oikeanlaista läheisyyttä lapselle, vaan lapsi vaistoaa vanhemman henkisen poissaolon.

Todellinen läsnäolo on sitä, että ehditään kuunnella mitä toinen yrittää sanoa, tuntea, tarvita ja olla. Lapsi, joka elää kiireettömien vanhempien kanssa, alkaa vähitellen luottaa siihen, että hänellä on vanhemmat. Lapsi vakuuttuu siitä, että hän on turvassa ja häneen alkaa rakentua vähitellen omaa sisäistä turvaa. Kun vanhemmat ovat oikeasti paikalla, he malttavat kuulla ja nähdä lapsen sekä vaistoavat lapsen eri tunnetilat. He näkevät, jos lapsi on ylittänyt rajansa ja he huomaavat, jos lapsi kaipaa lohdutusta.

Jos lapsi saa jatkuvasti kokemuksia nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, hän alkaa vähitellen kehittää kyvyn kuulla itse itseään. Hänestä kasvaa ihminen, joka ei ohita itseään, vaan kykenee itsensä tiedostamiseen ja näin olemaan läsnä itsessään. Jos lapsi jää vaille kaikesta tästä normaalista läsnäolosta alkoholistiperheessä, on selvä, että lapselle on vaarassa kehittyä vakavia tunne-elämän vaurioita. Yhteys itseen ja elämään heikentyy ja näin ollen lapsi ei kykene löytämään turvaa sisältään, vaan etsii sitä myöhemmälläkin iällä eri keinoin itsensä ulkopuolelta.

"Vaikka meistä olisi karissut kaikki turva pois, meille on annettu toivo, jonka avulla voimme löytää rakkauden uudestaan."

Kun Markku pitää taukoa juomisesta, niin perheenjäsenet kokevat hyviäkin hetkiä isän seurassa. Aina ei alkoholistiperheessä juoda ja riidellä, vaan parhaassa tapauksessa alkoholisti osallistuu mielellään perheen elämään. Valitettavasti alkoholistin selvät kaudet yleensä loppuvat, kun jotain tapahtuu: esimerkiksi töissä on tullut onnistuttua tai epäonnistuttua, joku sanoo jotakin sellaista, mistä herkkä alkoholisti loukkaantuu, tai mitä tahansa joka nostattaa jälleen tunteen, että viinaa on saatava.

"Tässähän on minun lääkkeeni", tokaisee Markku huomatessaan konjakkipullonsa kuistilla. Usein alkoholistin selvin päin oleminen loppuu siihen, kun ei haluta elää omien tunteiden kanssa, vaan tasoitetaan alkoholin avulla ahdistusta, levottomuutta tai vaikkapa masennusta. Jos on hyvä olo, niin alkoholilla halutaan saada vielä parempi olo. Alkoholisti on siis menettänyt kyvyn kuulla omaa sisintään ja toimii hetkellisten tunteiden vallassa.

Läsnäolo omassa itsessään on mahdotonta sairauden ollessa aktiivisena. Ainut tapa saada kadotettu yhteys itseensä takaisin on pysytteleminen erossa alkoholista, ja kohdata asiat selvin päin. Usein alkoholistit eivät pysty tähän pitkiä aikoja ilman apua, joten ehkä siksi Markunkin on ollut vaikea saada raittiista kausista mitään todellista muutosta aikaan, koska juominen on pyörinyt mielessä jatkuvasti. Yksi alkoholismista toipumisen edellytyksistä on alkoholin aiheuttaman tyhjiön täyttäminen. Jos tyhjiötä ei saada täytettyä, on alkoholistin helppo palata juomiseen.

→ seuraavalle sivulle

Sivu | 1 | 2 | 3 |